Neuvolainfo.fi on Emma & Elias -avustusohjelman tuottama tietopankki alan ammattilaisille

Perustietoa lapsen refluksitaudista

Refluksi tarkoittaa mahan happaman sisällön virtaamista ylöspäin takaisin ruokatorveen, kurkkuun, nieluun ja jopa suuhun asti. Väkevä neste, joka koostuu suolahaposta ja ruoansulatusentsyymeistä voi aiheuttaa limakalvoärsytystä ja vaurioita sekä johtaa mitä erilaisimpiin oireisiin. Nouseva neste voi olla myös ei-hapanta, mutta voi kuitenkin aiheuttaa samankaltaisia oireita kuin happamat nousut. Kyse on ennen kaikkea toiminnallisesta häiriöstä.

Refluksi voi vaihdella normaalista fysiologisesta ilmiöstä vaikeaoireiseen ja -hoitoiseen refluksitautiin. Lapsella voi ilmetä muutamia, joitakin tai useita refluksitautiin liittyviä oireita. Refluksi voi olla myös toisen sairauden liitännäisoire (mm. eosinofiilinen esofagiitti) ja toisaalta refluksi itsessään voi erityisesti pitkään kestäessään aiheuttaa tai vaikeuttaa toisia sairauksia. Refluksitauti ei ole vain pientä ohimenevää poltetta rinnassa vaan se saattaa vaikuttaa merkittävästi jokapäiväisiin toimintoihin; nukkumiseen, syömiseen, yleiseen jaksamiseen ja sosiaaliseen elämään.

Tärkeää on kuitenkin huomata myös se, että kaikki pulauttelu tai oireilu ei välttämättä ole refluksitautia. On tärkeää erottaa kehityksellinen refluksi eli ns. normaali pulauttelu (joka helpottaa usein mm. kiinteisiin siirtymisen ja iän myötä) hoitoa vaativasta refluksitaudista.

Miten lähteä selvittämään mistä lapsen oireilussa on kyse?

Refluksitauti voi aiheuttaa erittäin monimuotoisen ja vaihtelevan oireiston. Tyypillisimpiä oireita vauvoilla ovat runsas oksentelu (jopa tunteja syömisen jälkeen, useita kymmeniä kertoja päivässä), itkuisuus, levottomuus, syömis- ja nielemisvaikeudet, limaisuus ja hengityksen rohina, unenaikaiset hengityskatkokset, runsas nieleskely ja hikkailu, vaikeus nukahtaa ja tiheä heräily unilta, makuuasennon vastenmielisyys, selän ja niskan yliojentaminen sekä kohtausmainen vääntelehtiminen. Eräs refluksin muoto on ns. silent-refluksi, johon ei liity oksentelua. Tämä voi olla perinteistä refluksia kivuliaampi ja hankalammin tunnistettava.

Kun refluksioireet alkavat haitata normaalia elämää tai ne aiheuttavat lisäsairauksia, puhutaan yleensä ruokatorven refluksitaudista. Tällöin on syytä seurata oireilua systemaattisemmin ja tarvittaessa pyrkiä lisätutkimusten avulla selvittämään refluksioireilun aiheuttaja. Tyypilliset oireet, kuten mahan sisällön nousu suuhun, oksentelu ja voimakas närästys, riittävät usein diagnoosiin. Diagnostiikan tukena voidaan käyttää lääkärin harkinnan mukaan lääkehoitokokeilua. Mikäli oirekirjo ei ole tyypillinen, on toisinaan syytä erilaisin tutkimuksin selvittää tilannetta tarkemmin. Tällaisia jatkotutkimuksia ovat muun muassa ruokatorven ph-mittaus tai tähystys.

Ennen lisätutkimuksiin ryhtymistä, lapsen oireilua voi seurata esimerkiksi Refluksilapset ry:n internetsivuilta löytyvän seulontalomakkeen avulla. Sen tarkoituksena on auttaa vanhempia seuraamaan lapsen refluksioireilua ja kirjaamaan ylös oireiluun liittyviä havaintojaan. Seulontalomakkeeseen kirjatut havainnot antavat myös tärkeää tietoa neuvolan ja muun terveydenhuollon hoitohenkilökunnalle diagnoosin selvittämiseksi. Ruokailuun ja vatsantoimintaan liittyvä oirepäiväkirja voi myös auttaa selvittämään mikä refluksioiretta aiheuttaa tai pahentaa.

Ruokavalioon on syytä kiinnittää huomiota, sillä jotkin ruoka-aineet saattavat ärsyttää ruokatorvea. Usein refluksioireilun taustalta löytyy ruoka-aineallergia tai yliherkkyys jollekin ruoka-aineelle. Myös ummetus ja suoliston huono motiliteetti lisäävät usein refluksioireilua, joten näiden asioiden seuranta on tärkeää.

Miten neuvolan henkilökunta voi ohjata vanhempaa?

Neuvolan henkilökunta voi ohjata refluksilapsen vanhempaa kokeilemaan kotikeinoja, jotka voivat tuoda helpotusta lapsen refluksioireiluun ja intensiteettiin. Kotona kokeiltavia keinoja ovat muun muassa vauvan pitäminen mahdollisimman paljon pystyasennossa, lapsen sängyn pääpuolen laittaminen kohoasentoon, (min. 30 astetta), paineen välttäminen vatsan seudulle esimerkiksi vaipanvaihdon ja pukemisen yhteydessä, ruokailurytmien tasaistaminen ja ympäristön pitäminen rauhallisena (http://www.refluksilapset.fi/konservatiivinen_hoito.html).

Vanhemmille voi antaa myös imetysohjausta ottaen huomioon juuri refluksioireilusta kärsivän lapsen erityistarpeet. Imetysohjaukseen voi kuulua muun muassa imetysasennon ohjausta tai sitä miten röyhtäyttää lasta imetyksen jälkeen.

Tärkeätä myös kuunnella

Vanhempien kuunteleminen ja heidän arvioonsa luottaminen on tärkeää. Vanhemmat kokevat usein, että heidän huoltaan ei oteta todesta tai lapsen oireilua ja kipua vähätellään. Konkreettisten kotihoito-ohjeiden lisäksi neuvolan tärkeänä tehtävänä on ohjata perhe ajoissa jatkohoitoon, mikäli kotihoito-ohjeet eivät ole riittäviä. Konkreettinen perhettä ja vanhempia tukeva keino on myös erilaisiin sosiaalipuolen tukitoimiin ohjaaminen (perhetyö, kotipalvelu jne.) tai vertaistuki esimerkiksi Refluksilapset ry:n kautta.

Refluksilapset ry:n neuvolasivustolta löytyy lisää tietoa vauvojen sekä isompien lasten refluksista. Sieltä löytyy myös lisää tietoa siitä miten perhettä voi ohjata hoitamaan refluksioireilusta tai refluksitaudista kärsivää lastaan sekä minkälaista tukea refluksilapsen perheelle voidaan tarjota.

Lisätietoja:

http://www.refluksilapset.fi/neuvola_etusivu.html