Yhden vanhemman perheellä tarkoitetaan tilannetta, jossa perheen arki toimii pääosin yhden vanhemman panostuksella. Yhden vanhemman perheisiin luetaan yksinhuoltajat, yhteishuoltajat, vuoroviikkovanhemmat ja yksin lasta odottavat. Suomessa tähän ryhmään kuuluu yli viidennes kaikista lapsiperheistä ja joka kolmas lapsista elää jossain elämänsä vaiheessa yhden vanhemman perheessä. Yli 80%:ssa yhden vanhemman perheistä kasvatusvastuu on naisen harteilla.
Lapsi ymmärtää yhden vanhemman perheen kokonaisena perheenä samalla tapaa kuin minkä tahansa perhemuodon. Kun ollaan tekemisissä yhden vanhemman perheen kanssa, on tärkeää kuunnella perheen tarina. Yksinhuoltajuus ei välttämättä ole ongelma tai epäonnekas sattuma; se saattaa harkitun päätöksen seurauksena olla turvallisempi ja rauhallisempi vaihtoehto aiempaan vaihtoehtoon verrattuna. Yksin lapsiperheen vanhempana toimiminen voi olla seurausta erosta, puolison kuolemasta tai se voi olla alusta asti suunniteltu perhemuoto. Lapsella voi tämän lisäksi olla läheiset suhteet toiseen vanhempaansa tai muihin aikuisiin, jotka osallistuvat omalla tavallaan lapsen kasvastusprosessiin.
Erityisen vaikeaksi yhden vanhemman perheen tekee sen taloudellinen haastavuus verrattuna perheisiin, joissa tulonlähteitä on enemmän. Tämän lisäksi raskausajan jälkeen pienten lasten vanhempana työllistyminen on hankalaa. Erityisen huomionarvoista yhden vanhemman perheessä on tukiverkoston tärkeys – saako tukea ystäviltä, toiselta vanhemmilta tai vertaistukea muilta samassa tilanteessa olevilta? Onko vanhemmalla apua arjessa vai onko hän lähes aina yksin lasten kanssa?
Moni yhden vanhemman perheen aikuisista kaipaa joskus apua käytännön ongelmien purkamiseen. Pienikin tuki auttaa jaksamaan arjen vilskeessä.
Pienperheyhdistys ry tarjoaa mahdollisuuksia vertaistukeen ja lisäksi perhekahviloita, retkiä ja vertaisryhmiä eri elämäntilanteissa oleville yksinhuoltajaperheille:
www.pienperhe.fi/